Raila Riikonen – Minun tarinani

Vammaisyrittäjä vuodesta 2015

En muista, mikä oli lapsena unelma-ammattini, luultavasti kampaaja. Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, etten voisi tehdä mitä tahansa ammattia.

Olen ollut syntymästä lähtien vaikeasti vammainen. Sairastan harvinaista lihastautia SMA2.

Minut kasvatettiin olemaan terveiden kanssa. Koskaan ei sanottu, etten voisi tehdä jotakin tai mennä mukaan leikkiin, vaan aina keksittiin keino, jolla pystyin osallistumaan. Opin, että pystyn tekemään asioita, kunhan olosuhteet järjestetään. Elämä sovellettiin minulle sopivaksi. Olen ollut hyvin onnekas. Peruskoulun kävin liikuntavammani vuoksi erityiskoulua. Siellä tutustuin monella eri tavalla vammaisiin lapsiin. Vammaisuuden moninaisuuden ymmärtämisestä on ollut hyötyä monissa työtehtävissäni.

Lukion jälkeen opiskelin kaupallista alaa. Olen tehnyt normaalia työpäivää, 50% työpäivää ja jaksamisen mukaan sovellettua työaikaa. Tein pääasiassa järjestötöitä ja tulkkivälitystä. Palo oli kuitenkin muualle.

Kun vuonna 2014 seksuaalikasvattajan opinnot avattiin muillekin kuin sosiaali- ja terveysalan tutkinnon omaaville, tilaisuuteni oli tullut. Lähetin Sexpoon hakemuksen. Kerroin hakemuksessa, miten olin työkokemukseni myötä mm. kiertänyt eri asumisyksiköitä ja huomannut tarpeen seksuaalikasvatukselle. Alusta lähtien oli selvää, että minun juttuni olisi vammaisten seksuaalisuus. Halusin, että jokainen voisi kokea, että seksuaalisuus kuuluu kaikille. Tästä tuli missioni ja sellaisena se on pysynyt. Ymmärsin jo asumisyksiköitä kiertäessäni, ettei tämä ollut lainkaan itsestään selvyys.

Opiskelu oli opettavaista aikaa myös minulle. Opin paljon itsestäni ja vaikka koulutus vastasi odotuksiani, se oli rankkaa. Tajusin, etten pysty tekemään samaan aikaan töitä ja opiskella. Valitsin opiskelun, koska se tuntui juuri siltä, mitä halusin. Minulle oli täysin selvää, että valmistumisen jälkeen perustan oman yrityksen ja teen rakastamaani työtä omalla tavalla omiin nimiini. Valmistuin keväällä vuonna 2015 ja yritykseni Ilon Kipinä näki päivänvalon jo puoli vuotta myöhemmin.

Miksi yrittäjäksi?

Suurin syy yrittäjyyteeni oli, että voin itse järjestää työni ja pystyn tekemään ne juuri silloin ja siten kuin minulle sopii. Niin ajallisesti kuin määrällisestikin. Yrittäjyyden lisäksi halusin jättää aikaa ja voimia järjestötyölle, joka on minulle myös tärkeää. Halusin päättää itse, miten toteutan tätä ammattia.

Yritystoiminta vahvisti käsitystäni, että vammaiset on se kohderyhmä, jonka kanssa haluan tehdä töitä. Haluan, että kaikki maailmassa tietäisivät, että seksuaalisuus kuuluu kaikille.

Yhtään päivää yrittäjänä en ole katunut

En saanut opiskeluun enkä yritystoimintaan taloudellista tukea. Sain paljon neuvoja järjestöjen työntekijöiltä. Kirjanpitäjäystäväni auttaa minua ja omasta kaupallisesta koulutuksestani on ollut hyötyä. Toisaalta esimerkiksi markkinointia olen ulkoistanut, koska en kokenut osaavani itse myydä osaamistani.

Mieletön into on auttanut pitkin matkaa, enkä ole suostunut luovuttamaan, vaikka on ollut isojakin kuoppia matkalla. Kaikesta on selvitty voittajana. Ensimmäiset vuodet menivät tappiolla. Yrittäjänä olemisessa on aina muistettava, että kaikki investoinnit, hyvässä ja pahassa, ovat yleensä omalla vastuulla.

Olin mukana tekemässä Aspa-säätiön Voimaa seksuaalisuudesta hankkeen STEA-hakemusta. Vuonna 2018 pääsin siihen mukaan yhdeksi seksologiksi. Hanke jatkui pitkään ja sain siitä paitsi säännöllistä tuloa myös valtavan hyvää kokemusta heti alkuun. Työ tapahtui eri puolilla Suomea: Jyväskylässa, Päijät-Hämeessä ja pääkaupunki seudulla.

Työoloja ja -aikoja jouduttiin osaltani junailemaan, mutta niiden järjestämisestä ei oltu koskaan kieltäydytty. Voimaa seksuaalisuudesta hankkeessa kaikki sopimukset ja muutkin asiat sujuivat  todella hienosti. Ihmiset suhtautuivat minuun yrittäjänä positiivisesti, vaikka olin vasta aloittanut.

Yllätys oli se, kuinka paljon pitää tehdä töitä keikkojen eteen. Minulla oli paljon kontakteja ja luulin, että kontaktini ovat heti kysymässä palveluitani yrityksen perustamisen jälkeen. Näin ei kuitenkaan käynyt. Tämän suhteen olin neuvoton, ennen kuin palkkasin siihen apua.

Nyt tuntuu, että se, mitä minulla on sanottavaa, on helpompi kertoa. Yhteiskunta on kypsempi, maailma tuntuu olevan valmiimpi kuuntelemaan. Seksuaalisuus kuuluu kaikille, myös vammaisille.

Vammaisuus on vaikuttanut yrittäjyyteeni vain positiivisesti. Tässä tilanteessa se on ollut valttikortti, kun myyn vammaisten seksuaalisuuden asiantuntijuutta. Yhtään lehtijuttua ja muuta ei olisi tehty ilman vammaisuutta - ja niitä on paljon!.

Mitä yrittäjyys on tuonut minulle?

Voin itse päättää kaikista asioista. Päivääkään en ole katunut lähtemistä vakituisesta työstä. Olen satsannut rahaa yritykseeni.

Yrittäjyyteen vaaditaan todella palo tehdä juuri sitä. Ja paljon periksiantamattomuutta. Onnistumiset on tosi isoja. Se, että joku todella saa apua toiminnastani – ne ovat niitä helmiä, joiden takia jaksaa.
Ei ole väliä, onko iso luento tai henkilökohtainen keskustelu. Toisaalta isojen tilaisuuksien fiilis on ainutlaatuinen – esimerkiksi 200 ihmistä haluaa kuulla, mitä juuri minulla on sanottavana.

Yrittäjyyden huonona puolena on se, että ei tule säännöllistä tuloa mistään. Kuitenkin se on järjestötoiminnan rinnalla eniten haluamani asia elämässä. Yrittäjyyden kautta suurin päämääräni on levittää viestiäni ”Seksuaalisuus kuuluu kaikille”. Tähän liittyy hyvin moninaisia keinoja, joista enemmän alla.

Mitä Ilon Kipinä tekee?

Vien eri tavoin sanomaani eteenpäin. Työskentelen aina vammaisten seksuaalioikeuksien toteutumisen puolesta. Minulle seksuaalisen tasa-arvon toteutuminen on se, jonka puolesta haluan tehdä töitä. Luennoin paljon sote-alan opiskelijoille ja muille alalla oleville, osallistun esim. paneelikeskusteluihin ja muihin tilaisuuksiin. Tarkempia aiheita, joista usein halutaan kuulla ovat seksuaalisuus ja vammaisuus, avusteinen seksi, seksin apuvälineet ja miten vähentää seksuaalisuuden toteuttamisen haasteita eri diagnoosiryhmillä kuten sokeat tai selkäydinvammaiset.

Olen ollut kahdessa Ylen dokumentissa, joista toinen oli Perjantai-dokkari 2019. Raotin mieheni kanssa makuuuhuoneeni ovea / yksityisyyttä tv-kameralle ja näytimme, mitä vaatii kahden vammaisen seksi.

Suosittu Yle-dokumentti Tarvitsemme apua seksissä, on tuonut julkisuutta ja katsojaluvut ovat olleet huikeita. Ihmiset ovat oikeasti kiinnostuneita aiheesta. Dokumenttia on katsottu aivan käsittämätön määrä: katsottu >>Yle Areenassa yli 179000 kertaa | 14.2.23 . Tämäkin alkoi uskomattomasti: Olin miettinyt antaa televisiolle tällaisen juttuvinkin ja samoihin aikoihin toimittaja soitti, että haluaa tehdä jutun juuri tästä. Tässä vielä linkki.

Dokumentti poiki paljon negatiivista palautetta. Vammattomien oli vaikea ymmärtää, että vammaiset saavat apua ihan kaikkeen. Silti en koskaan katunut dokumentin tekemistä ja edelleen saan siitä positiivista palautetta. Sitä käytetään paljon myös opetusmateriaalina.

Toisena esimerkkinä yhteiskunnan toimintaan vaikuttamisen yrityksenä on myös se, että haluaisin vammaispalvelun toimintaan mukaan sen, että seksuaalisuus olisi luonnollinen osa keskustelua ja palvelusuunnitelmaa sekä ettei sateenkaarisuuntautumista tarvitsisi salata ja hävetä. Nyt kaikkialla vallitsee käsitys, ettei seksuaalisuutta voi ottaa puheeksi, jos potilas/asiakas ei sitä itse ota puheeksi. Mitä jos hänkään ei uskalla puhua asiasta? Tärkeä asia haudataan ja vammaisen tärkeät tarpeet jäävät käsittelemättä ja vaille huomiota. Jos seksuaalisuus olisi yksi kohta muiden joukossa lomakkeissa, se olisi luonnollinen siirtymä edellisestä asiasta ja tulisi kirjattua asiakkaan näin halutessaan. Vähitellen asian luonnollisuus varmasti kasvaisi.

Koulutuksen lisäksi teen paljon muuta asiantuntijatyötä. Olen ollut mukana sisällöntuottajana ensimmäisessä 6 asiantuntijan tekemässä välineoppaassa ”Mahdollisuus nautintoon” (voit ladata ilmaiseksi täältä) ja vastasin vuonna 2022 Apuvälinemessujen Seksuaaliterveyden korttelista (lue lisää). Nautin paljon kollegoitteni kansssa työskentelystä. Esimerkiksi seksuaalikasvattaja Pinja Eskolan kanssa olen pitänyt Instalive-tilaisuuksia (katso viimeisin videolta). Kirjoitin myös pyynnöstä artikkelin Sateenkaarihistorian ystävät ry:n  julkaisuun: ”Kahden vähemmistön aktivismin historiaa”.

Vuoden 2023 ajan olin mukana Helsingin kaupungin projektissa, jossa Setan kouluttamina kävimme puhumassa kouluissa sateenkaariteemasta. Tämä oli nuorten oma toive. On harmi, että joissakin kouluissa vanhemmat vastustivat tätä paljon, vaikka nuoret ovat olleet hyvin innoissaan. Jos yksikin sateenkaarinuori tämän avulla voi olla oma itsensä koulussa, olemme onnistuneet. Itse nuorena, kun huomasin olevani biseksuaali, olisin toivonut opetusta ja lisää tietoa sateenkaariteemasta.

Positiivista palautetta olen saanut rauhallisesta läsnäolostani niin yksilö- kuin ryhmäkeskusteluissa, ja kaikkien saamisesta mukaan keskusteluun. Pyrin luomaan turvallisen tilan ja tunnelman, jossa voi vapautuneesti puhua seksuaalisuuden aroistakin asioista. Puheenvuoroissani tuon esiin aina hyppysellisen omakohtaisia kokemuksiani, koska se tuo minut lähemmäksi yleisöä ja vapauttaa tunnelmaa. Omat kokemukseni vamman kanssa elämisestä antavat kuulijoille sellaista arvokasta tietoa, jota ei oppikirjoista voi lukea. Ne jäävät myös mieleen 🙂

Mitä muuta elämääni mahtuu?

Olen ollut henkilökohtaisten avustajien työnantaja yli 30 vuotta. Olen aina elänyt avustajien avustettavana. He auttavat minua elämään kumppanini kanssa meidän näköistä elämää. Olen asunut myös asumisyksiköissä.

Vapaa-aikana rentoudun monella tapaa. Kulttuuri on hyvä vastapaino muulle tekemiselle. Katsomme kumppanini kanssa elokuvia päivittäin, Pidän erityisesti livemusiikista. Käymme konserteissa ja festareilla. Pidän paljon erityisesti livemusiikista.

En voi sanoa järjestötyön olevan harrastukseni, koska se on niin paljon enemmän. Olen ollut Lihastautiliitto ry:n puheenjohtaja. Muut luottamustoimeni voit käydä lukemassa cv.stani.

Rakastan työtäni ja se näkyy

Rakastan työtäni. Parasta on saada palautetta, että joku vammainen on avullani löytänyt seksuaalisuutensa. Tai opiskelijalle avautuu vammaisen ihmisen elämä täysin uudella tavalla, kun hän kuulee luennollani mitä avusteinen seksi oikeasti tarkoittaa. Saan todella mahtavaa palautetta ja se jo kannustaa eteenpäin (palautteita on mm etusivulla).

Yrittämisen haasteista huolimatta tiedän, että jatkan yrittäjyyttä ja teen kaikkeni, jotta mahdollisimman moni hyötyisi toiminnastani ja että se antaisi edelleen minulle joka päivä jotakin uutta. Seksuaalisuus on aihe, josta ihmisillä on valtavasti ennakkoluuloja ja usein vähän tietoa. Tiedon määrän lisääminen auttaa myös poistamaan näitä ennakkoluuloja.

Seksuaalisuus on vaikea asia, erityisesti vammaisten parissa. Yritän tehdä siitä helposti lähestyttävän ja tutumman aiheen kaikille.

Kerään palautetta kaikista luennoistani. On ollut mahtavaa nähdä, että vuosi toisensa jälkeen kaikki luennolla olleet suosittelevat niitä muille 100%;sti. Lisäksi saan paljon muuta, aivan mahtavaa palautetta, jotka jo itsessään palkitsevat työstä. Haluan tässäkin kiittää kaikesta siitä positiivisesta palautteesta, jota olen saanut. On mahtavaa tehdä työtä, jossa pystyn auttamaan siinä asiassa, joka on ollut missioni jo ennen kuin aloitin opinnot tähän ammattiin: Haluan omalta osaltani vaikuttaa siihen, että seksuaalinen yhdenvertaisuus toteutuu. Meillä kaikilla on siihen tasa-arvoinen oikeus.

Haluan jakaa teille kaikille Ilon Kipinää!

Mottoni ja missioni: Seksuaalisuus kuuluu kaikille!