Kokemus työntekijänä kohutuista koululaisten sateenkaaripajoista

11.6.2023

Mikä on sateenkaaripaja?

Sateenkaarityöpaja on Helsingin kaupungin ja Setan yhteistyössä toteuttama projekti, jossa kaikille Helsingin koulujen 6.-9. luokkalaisille

kerrotaan sateenkaariasioista. Seta toteuttaa projektin ja Helsingin kaupunki toimii rahoittajana.

Työpaja sai alkunsa, kun koululaiset kirjoittivat toiveitaan Oma Stadi sivustolle ja tämä toive nousi ylivoimaisesti esiin. Eli nuoret toivoivat koulussa jaettavan enemmän tietoa sateenkaariasioista.

Päätettiin perustaa projekti ja siihen tarvittiin ohjaajia.

Miten ajauduin mukaan?

Huomasin etsittävän sateenkaarityöpajaohjaajia. Lähetin hakemuksen ja pääsin työhaastatteluun. Järjestäjätahon edustajat tunsivat minut ennestään, olen mm. ohjannut Helsinki Pride yhteisön ”Kahden vähemmistön väen ryhmää” pitkään. Liikuntarajoitteisuuteni laskettiin myös eduksi, jotta ohjaajien monipuolisuus toteutui. Kaikilla ohjaajilla oli jonkinlaista ohjaajakokemusta, mutta muuten olimme kaikki lähtöisin hyvin erilaisista taustoista.

Valmistautuminen oli niukka

Tammikuussa 2023 järjestettiin yhden päivän koulutus. Se oli melkoinen hyppy yhtäkkiä opetella uutta – teineille opetettavaa materiaalia. Minun mielestäni koulutus olisi voinut olla pidempi. Toisaalta taas työpajaohjaajiksi oli valittu sopivia henkilöitä, jotta koulutus voitiin tiivistää.

Sateenkaariteeman asiat olivat meille kaikille tuttuja. Teinien kanssa toimiminen oli minulle uutta. Osalla ohjaajista oli jo aiempaa kokemusta ko. kohderyhmästä. Erilaiset taustat sulautuivat helposti yhteen, kun päästiin pareina liikkeelle. Kaikki projektissa mukava olevat ovat niin huipputyyppejä, olisin helposti työskennellyt kenen tahansa kanssa.

Missä ja miten sateenkaarityöpajat ovat toteutuneet?

Työpaja kestää keskimäärin 90 minuuttia ja tarkoitus on tavoittaa kaikki Helsingin 6.-9. luokkalaiset, koska tämä on kirjattu opetussuunnitelmaan. Toiminta aloitettiin helmikuussa, mutta kaikkia kouluja ei ole vielä käyty läpi ja projekti jatkuu syksyllä.

Ohjaajat menevät kouluihin pääasiassa pareittain, joskus yksin. Työpajoja pidettiin myös etänä, jos esimerkiksi ryhmän koko on suuri. Minulla on toistaiseksi ollut muutama Teams työpaja Setan toimistolla Pasilassa. Parini kanssa emme nähneet oppilaita, emmekä tiennyt kuinka monta heitä todellisuudessa paikalla oli. Tuntui oudolta puhua asiaamme webkameralle, tietämättä yhtään mitä eetterin toisessa päässä tapahtuu. Mitä reaktioita tulee, mitä ilmeitä yleisöllä on, ottavatko kontaktia tai ovatko levottomia jne. Olisin itse paljon mieluummin ollut paikalla puhumassa ja näkemässä nuo asiat. Osa kouluista kuitenkin on kuitenkin toivonut tilaisuutta etänä. Osassa syynä on toteutus niin suurina ryhminä, että heidän hallitseminen esim. liikuntasalissa olisi todella haastavaa. Yhdessä toukokuun ryhmässä meillä oli kuulolla 130 oppilasta. Keskustelu etänä tapahtuvissa tilaisuuksissa on opettajan vastuulla.

Helsingin kaupungin KASKOn pedagoginen asiantuntija ja projektisuunnittelija ovat Setan työntekijöiden kanssa tuottanut sisällön työpajoihin. Oppilaille näytetään PowerPointilta esitys, jossa käydään läpi käsitteitä sekä kaksi videota, joissa vähemmistöryhmien edustajat (mm. näkövammainen, homoseksuaali, romani) kertovat epätasa-arvoisista tai -kunnioittavista kokemuksistaan. Esimerkiksi romani kertoo, kuinka hänen oletetaan aina olevan varastamassa kaupasta, eikä hän saa tasa-arvoisesti työmahdollisuuksia, koska tunnetun romanien sukunimen takia häntä ei kutsua edes haastatteluun. Oppilailta kysytään, mitä vähemmistöryhmiin kohdistuvaa huonoa käytöstä he ovat kohdanneet tai havainneet. Käydään keskustelua aiheeseen liittyen mm. eri ikään kuuluvista asioista, ihastumisesta, perheistä sekä pohditaan, mitkä ovat hyväksyttyjä käyttäytymissääntöjä.

Sateenkaaripajat kokemuksena

Lähtiessäni tähän työhön, koin tulevani todella pois mukavuusalueeltani ja päätin haastaa itseni tekemään niin. Eri kouluissa 6.-9. luokkalaiset ovat todella erilaisia ja eri

kehityksen vaiheessa ja me kaikki tiedämme, että joukossa voi olla aina huonosti käyttäytyviä, joita ei saada kuriin. Jokainen koulu ja työpaja ovat olleet hyvin erilaisia ja olen oppinut kohderyhmästä paljon ja samalla myös itsestäni ryhmänohjaajana.

Yllätyin, ettei kukaan ole kyseenalaistanut liikuntavammaani. Kukaan ei ole kysynyt, miksi olen pyörätuolissa. Kysyin kerran, oliko oppilaille kerrottu, että tulen pyörätuolilla. Ei ollut. Olen todella hämmästynyt, miten hyvin minut on kohdattu sateenkaarityöpajan työntekijänä ja liikuntavammani ei ole vaikuttanut siihen rooliin.